SM-kisat viidenneksi sijoittuneen nuorenmiehen silmin

Vikla SM 2014 "ulkopuolisen" silmin

Olen koko verrattain lyhyen purjehdusurani ajan pyrkinyt purjehtimaan ja kilpailemaan monenlaisilla veneillä. Tavoitteellisimman harjoittelun ja valmentautumisen olen tehnyt Laserilla, luokassa, jonka kova kansainvälinen taso antaa hyvää oppia kilpapurjehdukseen missä tahansa veneluokassa. Lähes kahden vuoden kilpailutauon ja varusmiespalveluksen aiheuttaman vuoden harjoittelutauon jälkeen olinkin erittäin innokas tarttumaan mahdollisuuteen, kun Ville Aalto-Setälä ehdotti osallistumista Viklan Suomenmestaruuskilpailuihin poikansa Eemilin kanssa. Iso kiitos kuuluu Helsingin Viklafliitille ja Mirja-Liisa Marttilalle veneen lainasta ja Kai Saarhelolle "Pink Pantherin" kuskaamisesta paikalle, joka mahdollisti tiimimme täysmittaisen osallistumisen kilpailuihin.

Aikaa valmistautumiselle oli vähän mutta Villen pikaisen trimmikurssin ja kolmen purjehduskerran jälkeen alkoi rutiini veneeseen olla jokseenkin riittävä ja SM-kilpailut saattoivat alkaa. Vikla veneenä osoittautui yllättävän moniuloitteiseksi trimmin ja erilaisten ajotyylien osalta. Oli mielenkiintoista seurata kuinka erilaisilla tavoilla venettä ajettiin kilpailussa kovaa, tyylejä oli monia. Itse purjehdustekniikassa vene oli melko yksinkertainen ja helppo hallita, mutta reagoi silti trimmiin herkästi ja muutti luonnettaan jo pienillä säätömuutoksilla. Suurimmat ongelmat omassa kilpailussani koin juuri oikean trimmin säilyttämisessä ja muutoksiin reagoimisessa. Viklan jatkuva trimmaaminen haastoi purjehtijantaitoni päällipuolisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ja koin myös oppivani paljon uutta koko kilpailun ajan.
Viklafliitissä purjehtiminen oli monella tapaa hieno kokemus. Fliitti on ennennäkemättömän heterogeeninen, purjehtijoita on nuoria ja vanhoja, suuria ja pieniä, kokeneita ja aloittelijoita, miehiä ja naisia. Purjehtijoiden erilaisuuden lisäksi erilaisten trimmien ja ajotapojen kirjosta huolimatta kilpailu kärjessä oli kovaa ja teknisen osaamisen lisäksi myös taktisesti hyvää ja varmaa. Viklan purjehtiminen kovaa kaikissa olosuhteissa ja samalla hyvän purjehdussuorituksen tekeminen vaatii selkeästi paljon kokemusta, jota monessa venekunnassa myös riitti. Oma SM-kisani oli tavallaan myös turhauttava, kun en omalla fyysisellä ja hetkittäin myös teknisesti hyvällä purjehduksellani pystynyt vastaamaan kärjen suorituksiin. Opin hallitsemaan monia viklapurjehduksen osa-alueita, mutta kokemuksen puutteessa kokonaissuoritukset jäivät vielä hataroiksi. Monimutkainen paketti oli vaikea pitää kasassa ja samalla purjehtia omaa taktista ja strategista kilpailua. Näen Viklan konseptina loistavana välineenä purjehduksen oppimiseen kaikissa purjehtijanuran vaiheissa, aina ensipurjehduksesta kovatasoiseen kilpapurjehdukseen asti. Vikla tarjoaa mahdollisuuden isälle ja tyttärelle opetella purjehduksen perusteet mökkirannassa, mutta myöhemmin myös kilpailla mestaruudesta arvokisoissa. Tälläista moniuloitteisuutta ei löydy edes monesta 2000-luvulla kehitetystä "monikäyttöisestä" venekonseptista.

Vikla-SM 2014 oli minulle loistava ja opettavainen kokemus. Vaikka viimeisen päivän kamppailuissa ei viklaosaaminen riittänyt strategisen purjehduksen toteuttamiseen kokeneita venekuntia vastaan jäi regatasta silti hyvä maku suuhun. Rannan avoin sosiaalinen ympäristö ja positiivinen asenne olivat jotain mihin ihastuu varmasti kuka tahansa kilpapurjehduksen ystävä.

Kiitokseni Viklaliitolle ja kilpailun järjestäjille hienoista kisoista, toivottavasti toistekin saan mahdollisuuden päästä kokemaan purjehduksen juhlaa viklakisoissa!
Ari Niemensivu

Viklaliitto kiittää osallistumisesta ja hyvästä jutusta.

kuva: Nuoret miehet haastoivat mestarin aika ajoin tiukasti (Anu Streng)
*päivitetty 2014-08-13 | kaisaarhelo

Luokittelu: