Ajatuksia talviajan purjehduksesta

NYKYINEN HAASTE - TILANNE NYT
Suomessa puhutaan usein purjehduskauden lyhyydestä. Vakiintunut käytäntö viime vuosina on ollut, että kisakausi alkaa toukokuun lopussa ja päättyy syyskuun alussa. Harjoituskausi jatkuu kentie hieman pidempään. Tämä tarkoittaa suunnilleen vajaata neljää kuukautta ja kun vielä heinäkuukin on varsin hiljainen kesälomakauden takia, niin effektiivinen aika jää suunnilleen kolmeen kuukauteen, jos siihenkään. Kun vuodessa on kaksitoista kuukautta, niin sitten kahdeksan yhdeksän kuukautta pyöritellään peukaloita tai ainakin harrastetaan muita lajeja. Joku saattaisi kysyä, voisiko asialle tehdä jotain.

MUUTOS
Liekö sitten syynä poikkeuksellinen koronavuosi, ilmastomuutos, jossa kunnon talventulo viivästyy Etelä-Suomessa usein jopa vuodenvaihteeseen, Hoskin nuorison esimerkki harjoituskauden jatkumisesta aina jäiden tuloon saakka vai mikä, mutta päätin ryhtyä tutkivaksi jornalistiksi ja kokeilla, miten pitkään vesiharjoittelua voi jatkaa.

SUUNNITTELU JA ASENNE
Purjehduskauden jatkaminen kummastakin päästä edellyttää tiettyjä asioita. Suurin muutos lähtee toki korvien välistä eli asenteesta. Jos lähtökohdaksi ottaa "Yes we can", niin sitten muutos on mahdollinen - siis purjehduskauden pidentäminen.

EDELLYTYKSET
Ensinnäkin, satamassa pitää pystyä säilyttämään venettä, lähdön ja vesiltä tulon tulee tapahtua turvallisesti veteen joutumatta. Mielellään laiturikin olisi vielä paikallaan.
Koska purjehdus on vedessä harrastettava tekniikkalaji, tulee turva-asioihin kiinnittää erityistä huomiota. Tämä korostuu kylmissä olosuhteissa. Veneen varusteiden tulee olla kunnossa. Näitä ovat mm. säätöhelojen eli köysilukkojen pitävyys, köysien ja takilan sekä peräsimen, pinnan ja peräsinhelojen kunto sekä kiinnitys peräpeiliin.

Perusedellytys on, että vesillä ei tule kylmä. Tarvitaan siis lämpimät purjehduskamat, jotka suojaavat tuulelta ja roiskeilta. Auttaa kummasti, jos takin kauluksen saa kiinni tarvittaessa niin ylös, että "vain silmät näkyvät" ja toisaalta näpit eivät kastu. Myös säennusteeseen ja kelin todelliseen kehittymiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Sekin parantaa turvallisuutta, että miehistö on riittävän kokenut.

RANTASÄILYTYS
Osa purjehdusharrastusta on varusteista ja veneestä huolehtiminen. Tämä korostuu talviaikana, jolloin lumi- tai räntäkuuro saattaa yllättää. Olennaista on, että veneen runko pysyy riittävän kuivana ja vesi pysyy ulkona myös rannassa ollessa. Jäätyvä vesi kun laajenee ja rikkoo helposti rakenteita. Näin ollen erityinen huomio tulee kiinnityää siis rungon kuivaamiseen ja tarkistusluukun aukijättämiseen. Harvoin venettä saa rannassa katoksen alle, joten olennaista on peittäminen tiukalla pressulla, jossa on vaikkapa puomista tehty harja, joilloin vesi ei jää makaamaan muodostaen taskuja. Ja välillä saattaa tulla myös märkää lunta, joka jäätyy ja sulaa jossain vaiheessa. Pressu repeää ennen pitkää, jos se alkaa kerätä vesitaskuja, jotkä jäätyvät pakkasella teräviksi jäälohkareiksi ja painavat pahimmillaan satoja kiloja.

TILANNE NYT - KOKEMUKSET
Kun nämä talvipurjehduksen mahdollistajat ovat olleet kutakuinkin kohdillaan, niin olen päässyt nauttimaan vesillä olosta marraskuussa neljä kertaa; ja nyt itsenäispäivänä, joten myös joulukuu tuli korkattua ensimmäistä kertaa ikinä. Koronariskiryhmään kuuluvana päätin toteuttaa tämän kokeilun yksilöurheiluna. Ja viklahan kyllä tottelee yhtäkin kaveria, ja liikkuu itse asiassa aika liukkaasti kevyemmässäkin tuulessa saati sitten noissa 6-10 m/s keleissä, jotka ovat tarjonneet mukavia surffailumahdollisuuksia.. Ihan niin hullu en kuitenkaan ole, että pakkaskeleissä olisi hinku vesille. Siinä vaiheessa talvea vene löytää tiensä talviteloille.

VAATETUS
Varusteina on ollut urheilukerrasto, kaulapuffi tai pari, neopreenisukat, märkäpuku, jonka päällä olkaimelliset roikkumahousut eli käytännössä tuplattu märkäpuvun alaosa, tukeva, kaulaa ja tarvittaessa myös kasvoja suojaava goretex-toppi, tuulenpitävä pipo, neopreenipurjehdustossut sekä neopreenhanskat.
Tästä nousikin jo aktiivinen keskustelu luokan whatsapp-sivuilla.
Kertaakaan ei ole ollut kylmä vaan paremminkin hiki vaikka itsenäisyyspäivän lämpö oli jossain 4 asteen paikkeilla. Jotkut saattavat vannoa kuivapuvun nimeen, mutta itse vierastan sitä sen takia, että jos joutuu veteen ja puvussa on vuoto vaikkapa mansettien kautta, niin veneeseen takaisin nousu on lähes mahdotonta raskaassa vesikuormassa.

ASENNE RATKAISEE - "LÄMMIN" SUOSITUS
Talvipurjehdus on selvästi asennekysymys ja sitä voi, jos ei "lämpimästi", niin ainakin vahvasti suositella. Tämä kausi on osoittanut, että kauden pidentäminen onnistuu mainiosti. Aluksi toki pitää hieman kerätä rohkeutta. Ilmiö on itse asiassa sama, kun menee ulos ensimmäisiä kertoja lämpimän kesän jälkeen, kun lämpötila alkaa lähestyä nollaa, on kosteaa ja tuulee ilkeästi. Kylmältähän se aluksi tuntuu, mutta kroppa ja mieli tottuu yllättävän nopeasti, kun tietää mitä on tulossa.

Samalla "pitkä talvi" muuttuu mentaalisesti selvästi lyhyemmäksi ja seuraavaan kertaan on kenties vain neljä kuukautta, aiemman kuuden seitsemän sijaan.

Koska ensi keväänä harjoitukset on tarkoitus aloittaa koronatilanteen salliessa heti kun mahdollista - ainakin Helsingin laivueessa - niin kannattaa ottaa tästä opit talteen ja miettiä "olisiko minusta tuollaiseen" vai mennäänkö asenteella "kahtakymmentä astetta odotellessa."

Talvipurjehdusterveisin
- Kai Saarhelo FIN30900/31260

K1: Lauttasaari itsenäisyyspäivänä 6.12
sekä kuvasatoa varusteista, jotka on syytä huuhdella harjoituksen jälkeen, ihan jo hajuhaitankin takia. Kun Lauttasaaressa pääsi vielä suihkuun ennen viimeisintä korona lockdownia, tapasin kävellä kamat päällä suihkun alle, riisua ja huuhdella ne samalla, kun lämmin vesi mukavasti lämmitti ennen saunaan menoa. No nyt pitää ajella samat kamat päällä kotoa ja kotiin ja hoitaa tuo puoli vasta perillä.
K2: vaatetusta (vain neopreenihanskat ja pipo puuttuvat kuvasta)
K3: tossut ja neopreenisukat