Historian siipien havinaa - Vikla SM2007

Nyt kun Corona-kesän kisauutiset ovat eläneet hiljaiseloa, pitänee lainata vanhoja juttuja. Niistäkin kun voi oppia yhtä ja toista.

********************

Vikla-SM 17.-19.8.2007 | HUS | Hanko
Sadetta, kovaa tuulta ja iloisia ilmeitä Viklalaivue kokoontui tälle kertaa Hankoon HUS:lle purjehtimaan Suomen mestaruudesta.

Tapahtuman hienous on siinä, että toisaalta Vikla on aidosti Suomen parhaita kevytvenelaivueita, jossa kilpailu on kovaa. Toisaalta kyseessä on hauska kolmepäiväinen tapahtuma, jossa vallitsee mukava Serious Sailing –Serious Fun henki. Kilpailijoita oli radalla tasan 20 eli myös ensi vuonna Viklat purjehtivat Suomen mestaruudesta. Osallistuvat miehistöt olivat sekä vanhoja useat Viklakisat nähneitä konkareita että uusia tuoreita tuttavuuksia. Sääennusteet kilpailupäiville olivat ristiriitaisia: kisapäivien aikana Hangon yli vyöryisi pari matalapainetta ja välillä vähän korkeapainetta. Tuulta kyllä riittäisi, mutta olisivatko kovimmat tuulet yöllä vai päivän aikaan, oli hämärän peitossa.
Päivä I:
Ensimmäinen lähtö alkoi noin 7 m/s tuulessa, mutta toisen lähdön loppuessa tuulta oli enää noin 4 m/s. Välillä krysseillä oli vaikeaa ja jo alusta saatiin auki kisan puheenaiheet: juniorigastit ja avotuulipurjehdus. Päivän menestyjiä olivat Ville ja Eemil sijoilla 1 ja 1 sekä Kai ja Jussi sijoilla 2 ja 2. Muuten purjehdittiin ristiin.

Päivä II:
Ennuste lupasi kovempaakin tuulta, mutta loppujen lopuksi keliä oli noin 7 m/s. Clapa hyökkäsi Rikun kanssa sijat 1, 1 ja 1. Ville vastasi Eevan kanssa 2, 2 ja2. Muut ajoivat ristiin ja jäivät taakse. Näin mestaruus oli ennen viimeistä päivää kahden kauppa.

Päivä III: Taistelu mestaruudesta oli raivoisa ja ratkesi lopulta päivän ensimmäisen lähdön lenssille: Clapa ja Riku veivät lenssin, lähdön ja käytännössä mestaruuden. Eeva ja Ville rimpuilivat kantapäillä, mutta eivät voineet mitään. Kai ja Jussi, Sampo ja Mikko sekä Micke ja Lotta kamppailivat tiukasti pronssista. Micke ja Lotta voittivat viimeisen lähdön, mutta se ei riittänyt ja pronssin veivät Kai ja Jussi.

Mitä kisa tarjosi purjehduksellisesti? Regatta oli purjehduksellisesti hyvin mielenkiintoinen. Suurimmat puheenaiheet olivat jo yllä mainitut juniorigastit ja avotuuliajaminen. Toisaalta rannalla puhuttiin paljon myös takilan kireydestä ja muusta trimmaamisesta. Juniorigasteista allekirjoittaneella on luonnollisesti paljonkin kokemusta. On totta, että miehistön ihannepaino Viklassa on laskenut aika alas ja tietyillä keleillä keveydestä on hyötyä. On sen sijaa väärin tulkita, että esimerkiksi Villenja Eevan tai Eemilin nopeus olisi pelkästään painosta kiinni. Ville ja Jussi harjoittelivat viimeisien vuosien aikana keskimäärin puoli kertaa vuodessa ja osallistuivat muutamaan kisaan. Ville ja Eeva tai Eemil harjoittelevat parikymmentä kertaa kesässä, ajavat koko rankingsarjan ja pohdiskelevat aika paljon vielä veneen trimmausta päälle. Eli miehistön paino on laskenut, mutta myös muuta on tapahtunut. Selvää on, että Villeja Eeva eivät olisi kulkeneet mihinkään samalla trimmillä tämän vuoden SM:n kovissa tuulissa, jolla Ville ja Jussi viime vuonna Tampereen kovissa tuulissa voittivat.

Avotuuliajaminen liittyy miehistön painoon ja myös purjehduksen muuttumiseen. Aikoinaanhan myötätuuliosuudet olivat ainoastaan siirtymätaipalia kryssien välissä. Nykyään kuitenkin useissa luokissa myötätuulet osat sijoitusten kannalta kryssejä tärkeämpiä. Hyvä vauhti kovemmilla myötätuulilla vaatii miehistöltä aktiivisuutta niin oman painon, peräsimen kuin skuutinkin käyttämisessä. Kysymys tietenkin on, kuinka kauan kyseiset asiat ovat sallittuja ja koska ylitetään kiellettyjen etenemiskeinojen raja. Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. Upeaa olisi, jos saisimme muutamaan rankingiin kokeneen kevytvenepurjehtijan liputtamaan kielletyt etenemiskeinot pois. Näin saisimme linjan ainakin jossain määrin selväksi. Henkilökohtainen erittäin subjektiivinen näkemykseni on, että Viklaluokan aktiivisimmatkin ovat muut luokat ja kevytvenepurjehduksen nykyinen yleislinja huomioiden melko passiivisia. Voin olla väärässäkin.

Takilan trimmaaminen puhutti myös rannalla aika paljon. Tämä on mukavaa, koska takilan trimmaaminen on Viklassa hyvin tärkeää (nimimerkillä: kantapään kautta oppinut). Ei asiasta tässä sen enempää, mutta aiheesta ilmestyy juttu Viklasivuille syystalven pimeinä iltoina.

Tapahtuman voittajia: