Tähtäin tasonnostoon - näkemyksiä Viklapurjehduksesta SM-voittajan ja juniori-MM-kävijän silmin

Viklalla arvokisoihin

Olen ollut kolmissa arvokisoissa Viklalla. Kerran Espanjassa, kerran San Diegossa ja viimeisin Tanskassa nuorten MM-kisoissa. Jokaisessa näissä kisoissa olen huomannut saman ilmiön: suomalaiset huiputkaan eivät pärjää maailmalla. Tämä johtunee suurimmilta osin maiden sisäisistä tasoista. Espanjanmestari on yksi maailman parhaimmista purjehtijoista, mutta Suomen huiput pyörivät siinä kahden kolmanneksen kohdilla.

Tilanteeseen on mielestäni kaksi korjausvaihtoehtoa. Suomalaisten osallistuminen ulkomaankisoihin ja suurempiin lähtöihin toisi mukanaan kokemusta, jota Suomesta ei voi saada. Jokaisen Suomen viklailijan, tasosta riippumatta, pitäisi mielestäni osallistua mahdollisimman moneen suureen kisaan joka vuosi hankkimaan henkilökohtaisia onnistumisia ja epäonnistumisia, kehittämään itseään.

Tilanteen voi myös kääntää. Kun Suomessa saataisiin enemmän veneitä linjalle, lähenisi se tyypillisesti ulkomaiden arvokisoja. Linja olisi ahtaampi, jolloin lähdön merkitys nousisi huomattavasti. Lisäksi ensimmäisen veneen taktiikka vaikeutuisi huomattavasti, kun fleetcontrollin pitäminen ei enää onnistuisi samalla tavalla. Ja olisihan se visuaalisestikin vaikuttavampi näky (parempaa mainosta), jolla houkuteltaisiin enemmän purjehtijoita mukaan touhuun.

Junnu-MM:stä

Tanskan matka oli positiivinen yllätys sekä vesillä että rannassa. Nuorten MM-kisoissa oli mukana mm. jenkkejä, brasilialaisia, argentiinalaisia ja jopa yksi puerto ricolainen. Kaikenkaikkiaan porukkaa oli mukana 19 venettä. Mukaan olisi varmasti tullut enemmänkin, mutta jokaisella maalla oli kiintiönä vain kaksi venettä. Tämä tosin nosti tasoa huomattavasti.
Järjestely onnistuivat hyvin. Kisat järjestettiin juuri ennen seniorikisoja, joten suurimmalla osalla suorista oli käytössä oman maan senioriedustajan vene. Purjeiden mittauksessa ylimitatut purjeet lähetettiin leikkautettavaksi. Meillä fokka oli venynyt liian leveäksi. Valitettavasti neulomo, jolle purjeet vietiin oli North Sailsin ja meidän fokkamme Quantumin, jolloin jouduimme maksamaan jotakin tehdystä työstä.

Tavoitteenamme oli päästä 15 parhaan joukkoon, joka ei onnistunut yli odotusten, mutta onnistui kuitenkin. Taaksemme jäi kaikki pohjoismaalaiset (yksi norjalainen, yksi ruotsalainen ja yksi tanskalainen) ja jopa yksi portugalilainen. Kisailu oli mukavaa, sillä kaikki pelasivat rehtiä peliä ja viettivät illat yhdessä.
Majoitus oli seuran järjestämä koulumajoitus, jonne jokaisen maan ensimmäisellä juniorimiehistöllä oli vapaa pääsy. Siellä oli rauhallista vielä viimeisenä iltanakin, vaikka se perinteinen biletyspäivä onkin. Ainoana harmina oli keski-ikäinen etelä-amerikkalainen mies, joka aloitti kuorsaamisen joka yö noin yhdentoista aikaan.

Pappaveneestä kärkipurjehtijoiden treeniluokaksi

Vikla on Suomessa saanut "pappavene"-maineen, mutta ulkomailla, kuten jenkeissä, Etelä-Amerikassa ja Espanjassa, sitä purjehtii aktiivisesti myös nuoriso. Argentiinassa ja Brasiliassa optarista hypätään suoraan Viklaan ja sitä purjehditaan vähintään seuraavat 50 vuotta. Veneenä Vikla olisi todella opettavainen sekä ajoteknillisesti että trimmauksellisesti. Kun Suomessa saataisiin taso nousemaan ja enemmän nuoria kisoihin, voitaisiin maailmallakin pärjätä paremmin.

Purjehdusterveisin