Tampereella päästiin vauhtiin kakkospäivänä

Kisaraportti lyhytrata SM Tampere
Tampereella on aiemmin purjehduspiireissä ollut sellainen maine, että ei Tampereella voi järjestää kisoja, kun ei siellä kuitenkaan tuule. Täällä on nyt pidetty peräkkäin useammat lyhtyrata karkelot ja ainakin osallistujien mielestä voidaan lausetta muuttaa. Tämän vuotisen kisan aikana ei tosin satanut rakeita kuten viime vuonna, mutta tuulta riitti.

Kisat olivat Näsijärvellä, joten Coocaburrakin (Skipper Snipe, 1993) ilmaantui paikalle. Katsoimme viikolla säätiedotuksia ja totesimme, että Tampere tarjoaa vieraille ”parastaan” eli 8-18 m/s ja tuulen suunta vaihtuu jatkuvasti. Lauantai aamuna ennuste näytti pitävän paikkansa, joten vanhat purjeet mastoon ja kaikki tehot pois veneestä miten vaan keksittiin. Tavoitteena pysyä pystyssä, koska silläkin tultaisiin tekemään tulosta. Muut Viklat lähtivät radalle TaPSin rannasta, mutta me N:n edustajina tietenkin omasta kotisatamasta Jänissaaresta suoraan lähtölinjalle.

Olosuhteet olivat haastavat, koska tuulen suunta vaihteli jatkuvasti ja puuskat olivat 13-16 m/s. Varmaan tuolta tuntuu, kun istuu härän selässä ja se yrittää heittää sinut sieltä pois. Saatiin kuitenkin ensimmäinen lähtö liikkeelle ja vielä maaliinkin. Tässä vaiheessa huomasimme, että viimeisessä spiirauksessa purjeen räpätys oli avannut spiiran köyden solmun ja se solahti tyylikkäästi puomin sisään (tuota mokaa ei vielä ollutkaan aiemmin tehty kisoissa). Mietimme spiiran korjausta (rannassa), mutta päätimme kuitenkin ”nauttia” haastavasta kelistä. Tässä vaiheessa tuomaristo nosti lipun salkoon ja alkoi odottelu, koska tuulta oli liikaa eikä seuraavaa lähtöä voitu lähettää. Vikla porukat ovat tosi viihteellistä väkeä, joten tässä odotellessa suoritettiin Näsijärven Viklan kaatajien uusien jäsenien valinta. Coocaburran miehistö on liittynyt tähän yhdistykseen jo vuosia sitten, joten oli mukava saada seuraa.

Vähitellen alkoi näyttää siltä, että Viklojen kisa keskeytyy sääolosuhteiden takia ja suuntasimme kohti TaPS:in satamaa. Siellä todettiin yksissä tuumin, että tämän päivä oli tässä ja hyvä ettei kukaan loukkaantunut tai rikkonut venettään. Päätimme siirtää veneemme N:lle yöksi ja lähdimme kohti Jänissaarta. Ikinä ennen emme tuota väliä ole onnistuneet noin lyhyessä ajassa suorittamaan, mutta kun katsoimme jälkikäteen selällä olevaa Ilmatieteenlaitoksen sääaseman tietoja, niin 18 m/s antaa Viklalle kyllä melkoisen vauhdin.

TaPS:lle autolla palattuamme (ruokailemaan) kuulimme, että päivän ainoakin lähdön tulokset oli peruttu, koska maalilinjan tuomariveneen ankkuri oli pettänyt jo ennen maalin tuloamme.

Ensimmäinen päivä - 1 lähtö, joka sekin peruttiin. Aluksi tietenkin vähän harmitti, ettei päästy purjehtimaan, mutta kyllä keskeytyspäätös oli ainoa oikea.

Ensimmäistä kertaa olimme siis valmistautumassa toiseen päivään kärkisijoilta eli olimme tasapisteissä kärjen kanssa (muista, että lauantaina yhtään lähtöä ei saatu suoritettua). Sunnuntaiksi luvattiin 7-12 m/s tuulta, joten toivoimme ennusteen pitävän paikkansa, koska purjehtimaan olimme tulleet. Coocaburran miehistö arpoi aamulla perinteisesti: Millä säädöillä tänään mennään ja onnistuikin kohtuullisesti yrityksessään.
Sunnuntaina Näsijärvi tarjosi parastaan: tuulta oli riittävästi ja aurinko pilkisteli. Tilanne oli täysin eri kuin lauantaina, koska nyt kyseessä oli purjehdus eikä enää rodeo Viklalla. Ajoimme sunnuntaina suunnitellut viisi lähtöä ja niissä oli jo purjehduskilpailun tuntua. Vähitellen lauantai alkoi unohtua ja Viklapurjehdus tuntui taas kivalta. Istuessamme TaPS:n terassilla hyvässä Vikla-seurassa olimme kuitenkin lopulta sitä mieltä, että kokemukset karttuivat ja viikonlopun kokonaisuus oli mukava (sunnuntai pelasti).
Onnea kaikille mitalisteille, sekä kaikille meille, jotka pääsimme lähtöviivalle.

Tulokset: https://www.manage2sail.com/fi-FI/event/b21a131b-e663-48e6-b997-cbcf3691...

-Kari Kuosa