Laivuetreeneistä mestariksi - Miksi seuran iltakisoihin

Miksi Tiistaikisoihin

Seuran iltakilpailut työpäivän jälkeen - kutsutaan niitä vaikkapa Tiistiksiksi HSK:n tapaan - ovat oikeastaan aika vaativa oman ajankäytön suunnittelutehtävä kaiken muun arkikiireen keskellä. Toisaalta Tiistiksiin osallistumisesta voisi ottaa irti kaikki hyödyt, sillä onhan säännöllisesti toistuva viikkotreeni hyvä treenausrutiini: päivä, aika ja paikka ovat tiedossa.

Vuositasolla keksimääräistä aktiivisempi viklapurjehtija osallistuu SM-kisojen (3 päivää, 7 purjehdusta) ohella keskimäärin kolmeen ranking-purjehdukseen (2 päivää x 3 purjehdusta) eli vesille tulee lähdetyksi noin 25 kisaan. Varsin kunnioitettava määrä harrastajatason purjehtijalle. Tosin voi pysähtyä miettimään, onko kisaaminen ainoa paikka miehistön purjehdusrutiinien kehittämiseen.

Ilman muuta jokaisessa kisassa – kuten kaikessa ihmisen toiminnassa – tulee aina myös opittua, kun oppiminen määritellään oheisoppimisena, muistiin palautumisena, kertauksena, myös tavoitteellisena uuden tiedon hankkimisena. Nämä kaikki ovat kuitenkin tietopuolista, henkistä toimintaa, jossa on tietoista, osa vähemmän tiedostettua.

Taitojen hankkiminen eroaa tietojen kerryttämisestä. Taitoon kuuluu tavoiteltu mallisuoritus, jonka hallitsemiseen tarvitaan ainakin lihastyön, hetkellisen reagoinnin, teon rytmin ja otteen rentouden saavuttamista. Mallisuoritushan on ihanne, joka muuttaa muotoaan sitä mukaan kuin sen hakemisessa pääsee paremmalle tasolla. Mitä se on?

Ensiksi hieman esimerkkejä:

Se on sitä, että aloittelijalle kaikki on uutta. Vuoden purjehtineelle miehistölle on syntynyt ensimmäiset purjehduksen toimintarutiinit venettä hallitessa, mutta tunnusomaista on epävarmuus, ratkaisujen etsiminen, kokeilu ja uuden toiminnon löytäminen. Siis venda syntyy, mutta usein se menee hieman yli/ali, ei nappiin. Rullauskäännösta ei tunneta. Jäädään liian kallelleen. Mitä vain. Tietoa saattaa olla, mutta purjehduksesta puuttuu tottumus, rutiini, kokemuksen tuoma liikunnallinen valmius tehdä juuri oikein.

Tässä on kyse suorituksen hienosäädöstä. Yhteiset kahden vartalon liikesarjat rungon kanssa, skuuttien pysyminen selvinä ja trimmien asetus edellyttää hiomista, toistamista ja arviointia. Jos näihin pitää kilpailun aikana käyttää paljon energiaa, on se poissa perustehtävästä: säilyttää nykyinen sijoitus, nousta ylemmäksi.

Tiistaisin voidaan varata tähän aikaa. Se tarkoittaa, että aika varataan omasta kalenterista. Jos ei joka viikko, niin joka toinen viikko. Kevätpuolella on kyllä hyvä valita tiheämpi treenaaminen. Loppukesästä ja syksyllä voi sitten testata ja vetää yhteen sitä, missä on tehty parannusta. Ja sitä, missä vielä olisi tehtävää. Seuraavaksi kaudeksi.

Tsemppaamisesta

Tsemppaaminen voi tarkoittaa montaa toimintoa. Yleisimmin sitä varmaankin käytetään, kun ponnistellaan viimeiseen asti tiukassa kilpailutilanteessa. Silloinkin tsemppihenki on syntynyt kilpailuasetelmien myötä.

Tsemppaamista voisi aiheen monipuolistamiseksi katsoa sen taustalla olevan motivaation näkökulmasta. Kilpailuhetkien tsemppi on usein lyhytjänteinen, suhteessa veneiden kilpailulliseen asemaan. Laajempaa ymmärrystä voisi tarjota seuraava avaus kilpailun henkisen puolen virittämiseen:

  • Psyykkaaminen ennen kisaa: nostetaan jo matkalla yhteishenkeä, keskustellaan ja sen ohessa muistellaan menestyksen hetkiä ja oman purjehduksen parantamisen haasteita
  • Yleensä kilpailufiilikseen pääsee sisään rannan venekentällä. Sitä tilannetta tarkastelemalla huomaa, miten kärkipään purjehtijat keskittyvät omaan veneeseen, sen purjehduskuntoon laiitamiseen; juttua ei juuri lennä.
  • Radalle on lähdettävä selvästi etuajassa, yksinkertaisesta vain rutiinin palauttamisen ehdoilla. Tietysti myös radan olosuhteet tulevat samalla testatuksi. Vaihetta voisi nimittää latautumiseksi.
  • Lähtö on alistettava vakiorutiineille, jotka nostavat adrenaliinitasoa ja käynnistävät tsemppihengen.

    Ja vielä hyväksi jatkoksi: kun kaikki eivät voi olla johdossa, kun joka suoritus ei mene kohdalle, kun tulee matkanvarren virheitä, on osattava ottaa ne vastaan avosylin. Jokaisen purjehtijan työkaluihin kuuluu palautuminen, huonosti menneestä palautuminen, epäonnistumisesta toipuminen. Kun vastustaja tekee maalin, on jatkettava täysillä muutaman sekunnin kuluttua. Ei syyttelyä, vaan yhteinen tsemppaus ja haasteen asettaminen parempaan!

    Palkitseminen, tukeminen ja palaute

    Myönteisyys, innostavuus, rohkaiseminen

  • Usein palkitsevuus sisältyy suorituksen onnistumisen kokemukseen. Sikäli onkin tärkeää tehdä paremmin selkoa venekunnan onnistumisesta yksittäisissä purjehduksissa. Niihin sisällytetään myös hyvä yritys tehdä toisin, vaikkei ehkä muuten onnistutakaan.
  • Monet meistä kokevat tarvitsevansa toisten huomiota saadakseen vahvistusta sille, että ovat toimineet oikein. Joillekin – vähemmistölle – omien tavoitteiden saavuttamisen kirjaaminen onnistuu omin toimin, mutta varmasti myös heille toisten tarjoama huomiointi on tosi tärkeää.
  • Palautteen idea on sen välittömyys: se tulee heti. Purjehduskisassa palaute voi olla lyhyt tokaisu: Noin juuri! Hyvä! Jaksa vielä! Palautteen antamisen helppous – ja vaikeus – on se tarpeen ymmärtäminen. Kaikille palaute on tärkeää. Palaute kannustaa ja rohkaisee, se ylläpitää motivaatiota ja se luo kamppailun tunnelmaa.

    Kielteinen palaute – ruma sana - lipsahtaa usein tiukoissa tilanteissa, kun toinen toimii väärin, tekee virheliikkeen. Parasta olisi oppia muuttamaan se kysymykseksi: Hei, mitäs nyt oikein aiot? Ikään kuin asia palautetaan yhteistyön ytimeen: on tehtävä yhdessä, sovittava yhdessä. Kysymys kertoo, että nyt on hukkunut yhteinen etenemisen ajatus. On unohdettu treenattu temppu tai ryhdytty sooloilemaan tiukassa tilanteessa. Kyllä ne hetket tunnetaan.

    Kielteisen palautteen voi muuttaa myönteiseksi tarttumalla keskinäisen tuen menetelmiin.

    Keskinäinen tuki

    Veneen menestys tarvitsee yhteistä näkemystä etenemisestä. Keskinäinen tuki kuuluu treenauksen olennaisimpiin vaikuttajiin. Siinä miehistön kumpikin jäsen kertoo, missä tarvitsee tukea. Sen tarve ei usein ole ilmeinen, vaan se edellyttää virittelyä, aikaa ja paikkaa esiin saamiseen. Usein keskinäisen tuen hahmottelu paranee, kun mukana on kolmaskin osapuoli, tulkitsija joka voi tarkentaa pohdintaa ja kysellä, miten jokin ongelma voitaisiin ratkaista.

    Ei ole harvinaista, ettei venekunnan purjehduksen heikkouksia ole kunnolla tutkisteltu, hahmoteltu ja työstetty. Usein tämä hetki ohitetaan tokaisulla: nyt ei mennyt putkeen!

    Kilpapurjehdus voidaan jäsentää kahteen osa-alueeseen: vauhtiin ja rataan. Veneen nopeus syntyy veneen varustelusta, miehistön toiminnasta ja trimmeistä. Radalla kohdataan tuuli ja merenkäynti, kilpailijat ja purjehdussääntöjen vaikutus. Niistä koostuu veneen strategian hahmottaminen ja siitä johdettu taktiikka, siis toimenpiteet lähdöstä kohti maalia. Kevyessä tuulessa on varaa aivan toisenlaisiin tekoihin kuin kovassa kelissä, jossa on jatkuvasti varmistettava radan läpipurjehtimista – mielellään pystyssä.

    Keskinäinen tuki tähtää miehistön toiminnan yhteensovittamiseen, työnjaon ja sen toteuttamisen tarkistamiseen, mutta myös menestysten ja sen osatekijöiden pohtimiseen. Tietysti hyvä tilaisuus on heti kisan jälkeen, jolloin esimerkit ovat mielessä tuoreina. Paras paikka kehittää toisen tukemisesta on luonnollisesti treeneissä, joiden sisällöstä ja aihepiireistä on sovittava.

    Oman purjehduksen arviointiin on erilaisia lähtökohtia, joiden pitää sisältää niin vauhti kuin rataosuus. Jokainen vene tehköön omansa, kehittäköön oman järjestelmänsä. Usein kehittämistarpeet ovat ilmeisiä, varsinkin silloin, kun keskellä rataa ei enää tiedetä, miten omaa asemaa voisi parantaa.

    Veneen valmentaminen

    Valmentaminen tarkoittaa tässä veneen – tai laivueen – suunniteltua purjehduksen parantamisjärjestelmää. Kun sitä ei useilla ole, on valmentamiselle valmisteltava perusta esimerkiksi ’klinikalla’ tai ’seminaarilla’, jossa purjehduksen kaksi osa-aluetta – vauhti ja rata – paloitellaan ja tulkitaan toimiksi. Klinikoilla on välttämättä jakauduttava tasoryhmiin esimerkiksi edelliskauden tulosten mukaan ja/tai purjehduspanosten mukaan. Ryhmissä kaivetaan näkyviin menestystekijöitä ja haasteita, joista johdetaan käytännön sovelluksia. Kun yhteiseen purjehdukseen ei välttämättä ole käytettävissä runsaasti panostekijöitä (aikaa, suunnittelua, treenausta), on ratkaistava olennaiset, tärkeimmät tehtävät ja varmistettava niiden toteutuminen.

    Laivueen osuus valmennuksessa on aktiviteettien suunnittelu ja toteuttaminen sekä tai ehkä aivan ensimmäiseksi: tiedottaminen ja markkinointi. Lisäksi laivueen vastuulla on uusien purjehtijoiden tukeminen, sitouttaminen ja keskinäisen ilmapiirin varmistaminen.

    Nimenomaan viklapurjehduksessa vahvin tuki osallisuudelle on yhteishenki ja yhdessä tekeminen. Porukan antamaa motivaatio on tärkein kaikista: ketään ei jätetä yksin tuhertamaan. Ja palkintoja annetaan jengillä niin henkisesti kuin myös erilaisina kunniamainintoina.

    Tavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen

    Voihan toki tavoitteettakin...

    Samaan päästään, jos tavoitteeksi otetaan pelkästään ranking-kisasijoitus tai vastaava. Sillä eihän tällaiseen tavoitteeseen sisälly mitään muutosta; ollaan kuin vain tuulten ja toisten kisaajien armoilla. Monien luulisi jo kohdanneen realistisen tavoitteen ehdot: saavutettavissa, haastava, tiedetään keinot jne.

    Miten siis viklapurjehduksessa voidaan määritellä tavoite?
    Viklapurjehtijasta voi useinkin tuntua, ettei oikein saa otetta, mitä ensi kaudella tavoittelisi. Paitsi tietysti aseman parantamista tuloslistalla. Mutta miten sen saisi parannuksen saisi syntymään, saisi aikaiseksi, siihen ei oikein haluta mennä. Väitänkin sen olevan luokan ns. huono käytäntö, johon ollaan hyvinkin haluttomia tarttumaan: ikään kuin vakava tavoitteen asettelu pilaisi purjehduksen hauskuuden. Toisaalta eipä ole koeteltu, vaikuttaisiko tavoitteisiin paneutuminen näin kohtalokkaasti. Enemmänkin vanhasta toimintatavasta on vaikea siirtyä käyttämään uutta ja parempaa.

    Tavoitteen suunnittelun kolme vaihetta

    1. Nykytila

    - viime kauden/kisan tavoite?
    - veneemme nykytaso?
    - resurssit (vene, aika, raha, johtaminen)
    - purjehdusosaaminen (arviointi)
    - vauhdin osio
    - radan osio
    - johtopäätökset

    2. Keinot

    Resurssien määrä ja käyttö
    Vauhdin parantaminen
    - tekniikka
    - fyysinen osaaminen yms
    Radan tunteminen
    - tuuli
    - säännöt
    - lähtö
    - merkkitilanteet yms

    3. Muutostavoite

    Mentaalipuoli
    Vene
    Venevauhdin muutos

    Ensimmäisessä kohdassa lähdetään laatimalla venekunnan yhteinen arvio edelliskaudella saavutetusta tasosta tavoitteena lukuisien (ainakin kymmenen) arviointikohtien pohjalta tietää, missä ollaan ja miten on kehitytty/muututtu. Seuraavana vaiheena on testata erilaisia tavoitteita, joista jokaisesta mietitään, mitä tekemällä ne voisi saavuttaa. Toisin sanoen tietty tavoite ja sen saavuttamisen keinot (useita vaihtoehtoisia!) ovat kokonaisuus. Testaamisen tarkoituksena on hahmottaa, mihin tavoitteeseen on – käytetyin resurssein – mahdollista päästä. Valitaan se tavoite, joka on mahdollisuuksien rajoissa ja haasteellinen.

    Esimerkki

    1. Muistetaan miten viime kaudella oli lähdöissä epävarmuutta, kun huudettiin ’tilaa’ tai ’nousee’. Myönnetään, ettei tunneta tätä sääntöjen aluetta.
    2. Mietitään, miten lähtemisen sääntömaailmaa voitaisiin selventää. Keinoja: luetaan sääntökirjaa, osallistutaan sääntöseminaariin ja kysellään opelta, haastatellaan talven aikana jotain hyvää lähtijää, luvataan laatia alustus lähtemisestä viklaklinikkaan. Päätetään käyttää erilaisia lähtöjä, joiden tavoite on päästä vauhtiin ja eturiviin.
    3. Jokaisessa kisassa sovittu selkeä lähtötaktiikka.

    Vielä resursseista

    Edellä nykytilan arvioinnissa voimavaroiksi on esitetty neljä vaikuttavaa tekijää:

    1. Vene ja purjeet:
    onko nykyinen täydessä kunnossa? Onko purjesetissä täydennettävää esimerkiksi kevyen tuulen fokalla? Lähes jokaisessa veneessä on kunnostettavaa, uusittavaa. Myös veneen säätöjen täysmittainen käyttö on vähäistä. Esimerkiksi onko kanteen kirjattu maston eteentyöntäjän asento eri tuulissa.

    2. Miehistön ajankäyttö.
    Ajankäytön perustaksi laskettava SM-kisat ja ranking-kisoihin osallistuminen. Tietty että ranking-purjehduksia voi pitää rata-osuuden harjoituksina, mutta toisaalta niissä pärjäämisen ehtona on myös fyysiset suoritukset kuten vendat ja jiipit, yhteistyö veneessä, päätöksen teko vesillä. Harjoituksenpuute ilmenee aina pieninä ja hieman suurempina virhevalintoina merkkitilanteissa, lähdöissä.
    Siksi ainakin alkukesänä on keskeistä vetää useita tavoitteellisia harjoituspurjehduksia, joissa palautetaan liike- ja purjemuistia. Ja haetaan tavoitteisiin liitettyjä muutoksia omissa suorituksissa. Tiistaikisat on mainio aika testata näitä uusia keinoja!

    3. Raha
    Yllättävää kyllä, omalla tekemisellä voidaan korvata osittain rahaa, esimerkiksi venettä kunnostettaessa tai kisojen majoituspaikkaa hankittaessa.

    4. Johtamisesta viklajoukkueen vahvuus
    Johtamalla ohjataan omien voimavarojen käyttöä, arviointia, tavoitesuunnittelua ja tavoitteiden saavuttamisen seurantaa. Viimeksi mainittu voi hyvinkin olla keskeinen parannuksiin pyrittäessä. Eräskin venekunta piti järjestelmällisesti kirjaa jokaisesta purjehduksestaan: miten purjeet, missä hyvin, missä jäätiin tavoitteista jne.
    Johtamiseen kuuluu motivaation ylläpitäminen. Halukkuus ja kiinnostus ei tule kisaamisesta, vaan yhteistyöstä ja viklaporukasta. Vahva panostaminen ja pitkäjänteisyys on voimakkaan motivaation piirteitä.

    Helsingissä keväällä 2011

    Hki Snipe Fleet | Vapaa ajattelija | valmentaja | kisajärjestäjä
    jtainioatkaapeli.fi