SM2026 Kirsi Jaakkolan silmin | Ville ja Satu mestaruuteen

Viklaluokan 79. SM-kilpailut purjehdittiin 31.7. – 2.8.2026 Kallon vesillä Porissa reippaassa 8-10 m/s tuulessa ja Ruotsista saakka muodostuneessa aallokossa.

Kilpailun järjesti Segelföreningen i Björneborg BSF osana 170-vuotisjuhlavuottaan ja kisassa ei nyt ollut mukana muita veneluokkia. SM-kilpailuihin osallistui 19 venettä, mikä oli ranking-osallistumisaktiivisuuteen nähden oikein mukava määrä. Porista saatiin mukaan yksi uusi miehistö ja kevyt etukäteispainostus tuotti kivasti veneitä lähtölinjalle.

Pori on kuuluisa hyvistä aalloista ja siksi muuttuvia säätiedotuksia seurattiin etukäteen tarkkaan. Perjantai alkoi aavistuksen sateisena, mutta kello 13 kipparikokouksen jälkeen sää kaunistui. Perjantaina purjehdittiin kaksi lähtöä ja harmillisesti ensimmäisestä lähdöstä myöhästyi veneitä; osin ennakoimatta rata-alueen sijaintia tai lounas-aikaa. Perjantain aallokko oli varmasti juurikin
odotetunlainen ja kisa sujui mukavasti. Maaliin saavuttiin myös odotusten mukaisesti; kärkijoukko tasaisesti kisaten ja loput sitten taitojen mukaisessa järjestyksessä. Aallokko aiheutti harmia Hulivilille ja lopulta Mikkoset purjehtivat veneen maihin. Ilta kului mukavasti BSF:n tarjoiluiden parissa illallista ja pelastusoperaatiota pureskellen ja saunoen.

Lauantaille ja sunnuntaille oli luvattu aavistuksen miedompaa keliä, mikä osoittautui kaunisteluksi. Lauantaina rata vaihdettiin kolmioradaksi ja päästiin uusien kokemusten pariin. Olo alkoi olla kuin huvipuistossa, jossa Tukkijoki ja vuoristorata on yhdistetty yhdeksi laitteeksi ja kerta-ajo kestää tunnin. Olisikohan suosittua?
Kolmas lähtö jätettiin tuuli- ja aalto-olosuhteiden vuoksi tekemättä - kilpailulautakunnan ilmoituksen mukaan.

Sunnuntain säätiedotteet lupailivat taas aamulla aavistuksen miedompaa keliä ja radalle lähti 17 venettä. Lupailu osoittautui taas huijaukseksi ja aallokko oli eilistäkin korkeampi. Olen kokenut tuollaisen toista metriä korkean mainingin vain Ruotsinlaivalla kahdeksankymmentäluvulla ja silloin miehistö jo jakeli muovipusseja matkustajille ja lounasbuffettiin osallistui kaksi henkilöä. Yleisesti kisan seuraaminen radalla oli melko vaikeaa, kun oli keskityttävä omaan suoritukseen ja seuraavaan aaltoon. Kun etujoukko saapui maalilinjalle häntäjoukkoa reilusti aiemmin ja joukkojen välissä oli purjeenkorkuinen vuoristo, niin eipä sitä tiennyt, missä kukakin vene meni, jos ei ihan viereen osunut. Kaikki osallistujat taisivat ehtiä aikarajojen puitteissa kuitenkin maaliin. Järjestäjä ja mestarikandidaatit pääsivät vielä lopuksi harjoittelemaan protestikäsittelyä, jotta lopputulokset saatiin kärjen osalta järjestykseen.

Tulokset
(https://manage2sail.com/fi-FI/event/80d02104-800b-4b03-a5e5-593304358d1b...).

Keli antaa purjehdukseen esteettistä kokemusta ja mielestäni on erityisen kaunista katsella, kun aurinko paistelee, vesi kimmeltää ja veneet seilaavat myötätuuliosuutta rintarinnan. Joskus voisi tietysti katsella tätä näkyä edempääkin, mutta nyt otettiin varman päälle, jotta päästiin myös rantaan ehjinä. Valitettavasti meillä gastivalinta vaikutti lopputuloksiin; kippari kyllä nautti kisoista.

Kelistä johtuen kisassa hajosi ainakin kaksi spiiraa, yksi puuvene lähes upposi ja Liguana kokeili paljonko vettä välipohjaan mahtuu, yksi peräsin repeytyi, monta venettä kaatui ja kroolaamistaitoja tarvittiin. Tuuli ja aallonkorkeus pysyivät puheissa vielä rannalla ja päiviä kisan jälkeen eri kanavissa, mutta yleistäen maininki oli kaiketi huippuhyvä juttu! Aaltojen ottoa on hyvä harjoitella, jos aikoo suunnata ulkomaiden kisoihin.

Nyt kun muutama päivä on kulunut ja olo ei ole enää kuin linkousohjelman läpikäyneenä (ei ollut villapesuohjelma), niin suunnataanhan taas ensi vuonna sankoin joukoin kisaamaan! Kesällä 2027 kisakokoonpanona on Helsinki, ShampanjaRegatta ja allekirjoittaneen synttärit.

Erityiskiitos kisajärjestäjille erinomaisista järjestelyistä, oivallisista puitteista saunoineen ja herkullisista tarjoiluista. Lisäksi kiitän koko Viklajoukkoa; meillä on mailman mahtavin yhteishenki ja porukka, jossa on ilo olla mukana.

Lopulta saatiin sekä BSF-, SM- ettää Viklaliiton kymmenkunta hienoa kiertopalkintoa jaettua tuloslistalla menestyneille. Itse asiassa kaikki vesillä olleet ja rataa kiertäneet ansaitsevat kunniamaininnan. Selvästi käymme Porissa tai muilla avoimilla merialueilla liian harvoin, kun aalto-olosuhde näyttää tulevan yllätyksenä useimmille (julkaisijan huom.).

-Kirsi/Tyrskytuuli