TrySnipestä SM-kisoihin

Yhden päivän SM-kisakokemus

Aamulla ennen satamana lähtöä jännitti: tiedossa oli ensimmäinen kertani purjehduskisoissa ja kolmas kerta viklassa. Vaikka purjehduskokemusta muista veneluokista hieman jo löytyikin, en tiennyt tarkalleen mitä odottaa. Olin kuullut lauantain kovasta kelistä ja rikkoutuneista veneistä, ja pohdiskelin mitähän sunnuntai toisi tullessaan.

Satamaan päästyäni tunnelma oli hyvä ja ilmapiiri rento. Edellispäivänä veneille syntyneet vauriot saatiin korjattua ja pian suunnattua vesille. Lähtöalueen häämöttäessä jännitys vaihtui odottavaksi innostukseksi. Vaikka ensimmäinen startti ja rata sujuivatkin omalta osalta hieman haparoiden oikeaa tekniikkaa hakiessa, silti maaliin päästyä fiilis oli hyvä. Rata oli paljon pidempi mitä olin osannut odottaa, mutta matka taittui nopeasti. Rata radalta sekä kippari Kaitsun hyvillä ohjeilla rutiini alkoi pikku hiljaa löytymään, eikä gastin hommat enää tuntuneet vaikeilta. Starttien välissä ehti myös nauttia eväistä ja hyvästä säästä. Kisan loppua kohden huomasin myös sen, miten fyysisesti vaativaa purjehdus onkaan.

Rantaan päästyä päällimmäisenä oli kaikkensa antanut, mutta kiitollinen olo. Vaikkemme mitallisijoille yltäneetkään, koin silti voittaneeni itseni. SM-kisapäivä oli upea tilaisuus päästä kerta heitolla tutustumaan siihen, millaista viklapurjehdus on. Opin päivän aikana kaikkea viklan rikauksesta ja purjehdustekniikasta aina trimmien hienosäätöön ja kisastrategiaan liittyen. Pidin siitä, että vene on kaksinpurjehdittava: vieressä on aina joku jolta kysyä apua. Vaikken viklan parissa kovin kokenut ollutkaan, koin silti oloni tervetulleeksi. Kannustava ilmapiiri ja hyvä meininki tekivät päivästä unohtumattoman.

-Angelina Pellinen, FIN30900

kuva: Angelina, Viivi Seirala, Julianna Perttala ja Vera Anttila (copyright kaisaarhelo)